HEIKKI KALLIO |
||
Australia on pysynyt yksinäisenä mantereena mielettömän pitkän ajan. Tämän takia Australian eläimet, ja geologia ovat ainutlaatuisia. Oma tutustumisretkeni alkoi tulolla Sydneyyn, ja ensimmäinen tunne kun pääsi lentoterminaaliin vievään linja-autoon oli, että tässähän istutaan pää alaspäin. Mikä pitikin paikkansa Suomeen verrattuna. Muutaman hetken on helppo nauttia tilanteesta, eikä miettiä tulevaisuutta lainkaan. Australia tuntui hyvältä jo ensi näkemältä.
Vaihto kotimaan terminaaliin sujuu normaalisti, lukuun ottamatta tiettyjä säännöksiä. Ruokaa ei saa tuoda maahan, tästä voi seurata jopa tuhansien eurojen sakot. Australia ei halua ulkomantereisia tauteja. Kotimaan lento menikin sitten maisemia seuratessa. En ollut ikinä nähnyt mitään vastaavaa. Metsät olivat vihreitä, kuten meren lähellä saattaa odottaakin, mutta muodot olivat kuin pieniä pyramideja. Lentomatka kesti noin tunnin, kunnes saavuimme Brisbaneen. Laukut mukaan, ja vasenta kaistaa autolla kohti majapaikkaa.
Tien varsilla oli huomattava määrä varoituksia liian nopeasta vauhdista. Matkan varrella on huomattavan monia kukkuloita. Lopulta pääsemme Gold Coast-kaupunkiin, puolisen miljoonan asukkaan mukava paikka Queenslandissa.
Koululaisilla on koulu-uniformut, kaikki näyttää toimivan varsin hyvin. Systeemi on varsin kilpailutettu, mutta laatuvaatimukset koskevat kaikkia. Sitten kun ollaan totuteltu aikaeroon, voi ruveta tutkimaan paikkoja. Hyönteiset näyttävät liikkuvan erittäin nopealla vauhdilla, joka on ilmeisesti tarpeen kuumaan vuodenaikaan. Lintuja on vaikka minkälaisia, liskoja ja erikoisia eläimiä. Varomisen arvoinen on Eastern Brown, joka on myrkyllinen käärme.
Suositeltavan hyvä matkakohde on Fraser Island. Tämä 120km pitkä ja 25km leveä saari koostuu kokonaan hiekasta, mutta siitä huolimatta sillä kasvaa sademetsää. Matka mantereelta saarelle tehdään lautalla jolle lastataan nelivetoinen bussi, kuskina toimii Harry, joka on saaren tuttu opas jo useilta vuosikymmeniltä. Saarella on pieni kylä nimeltä Eurong, jonne ajetaan rantaa pitkin. Täällä ruokaillaan, ja sitten vaihdan taksiin jonka kanssa mennään Kingfisherin hotelliin. Matka menee kuin lumen päällä, ja se kestää vaikka kuinka kauan. Perillä on pieniä järviä, ja opastettuja retkiä. Päivällä menemme mäen päälle, josta näkyy saaren reunan matalikkoa, sekin on kokonaan hiekkaa. Hieman arveluttavia ovat dingot, niitä esiintyy saarella varsin puhtaassa muodossa, mutta ne saattavat olla vaarallisia.
Yöretki onkin sitten mielenkiintoisempi, ryhmä lähtee kun on tullut pimeää. Viiden minuutin kulkemisen jälkeen löydämme Sugargliderin, tämä orava hyppää noin 50 metrin matkan puusta toiseen, ja laskeutuu toisen runkoon varsin pehmeästi, ja tarraa lopuksi tiukasti siitä kiinni. Matka jatkuu rantaa pitkin josta koitamme löytää rapuja, muttemme onnistu. Pienessä purossa luikertelee ankerias pakoon meidän taskulamppuja, uima-altaan läheltä löytyy dingo. Lopuksi näemme vielä erikoisen näköisen sammakon.
Majapaikasta lähdemme takaisin Harryn bussiin, ja sieltä päädymme sankan metsän keskelle. Suunnattoman kokoisia lehtiä kiinni, nimeltään muistaakseni elefantin-korva. Nämä syövät kaikkea mitä puusta tippuu. Vaikka metsä on sankkaa niin kaikki se on jouduttu istuttamaan, muutamat amerikkalaiset aikoivat pistää saaren tikuiksi, ja sitten rahoiksi. Maailman perintökohdetta ryhdyttiin kuitenkin suojelemaan australialaisten nuorten toimesta. Hetken ihmeteltyämme laskeudumme pienen joen luokse. Tämä on siitä hämmästyttävä, että siinä virtaavasta vedestä ei kuulu lähes mitään ääntä, ja veden läpi näkee niin selvästi, ettei edes usko siinä olevan mitään. Taas vedestä nousee jokin ihmeellinen kingfern-kasvi. Sitten lähdemme järvelle.
Järvi on saaren sisällä, ja tämäkin vesi on kuin kraanavettä. Johtuen siitä, että hiekka suodattaa vedestä sen kaltaista. Hiljainen hetki, eikä kukaan häiritse rikkumatonta rauhaa tällä järvellä. Kun halukkaat ovat tehneet uintireissun palaamme Eurongiin. Rannalta näkyy muutamia valaita, varsin vaikuttava näky sekin. Matkalla pois löytyy vielä yksi kotka kelon päältä.
Käyn matkalla myös Eläintarhassa, joka on rakennettu krokotiilien ympärille. Krokotiilimies on edelleen siellä, vaikka harvoin tekee näytöksiä. Mahdollisuuksia on myös ottaa yli 5 metrinen käärme olkapäille, ja sitten mennä valokuvaan. Koaloita ja jättiläiskilpikonnia. Mielenkiintoisin elämys on meno kenguru-aitauksen sisälle. Näyttävät ihan mukavilta eläimiltä, mutta kun menee lähemmäs silittelemään niitä, niin näyttävät arveluttavan voimakkailta eläimiltä, varsinkin jaloistaan.
Lopuksi käyn katsomassa joitain erikoisuuksia, kuten pieneltä maa-alueelta ostettavia taloja. Nämä kaksikerroksiset talot voi käydä ostamassa kuin autot, ja sitten ne kuljetetaan yöllä tietä pitkin omalle tontille.