HEIKKI KALLIO |
||
Matka alkaa tutuissa merkeissä ilman unta, kylmässä lumisateessa bussia odotellen. Tämä viekin ennätyspitkän tovin, kunnes pääsee lämpimään sisätilaan nuokkumaan. Normaalien lentokenttäsekoilujen jälkeen matkaan lämpimään Budapestiin. Paitsi ettei se ole lämmin. Yhtä paljon lunta kuin Suomessa. Matka hotellille ei koskaan ole samanlainen, jokainen kerta joutuu ihmettelemään kuinka paljon maa on edistynyt, uusia rakennuksia ja muita modernisaatioita on joka puolella.
Sitten onkin aika hankkia kahden viikon kortti julkisiin kulkuvälineisiin, lippu jonka arvo on muutamassa vuodessa vaatimattomasti triplaantunut, kuten hintatasokin. Käyn ravintolassa nauttimassa hinnaltaan kolminkertaistunutta safkaa. En varannut mukaan talvivarusteita, mutta kokemuksesta osasin ottaa kaksi ohutta takkia, jotka ajavat saman asian, mutta vievät vain viidesosan talvitakin tilasta, tuskin sitäkään. Paikallisen parlamenttitalon edessä näkyy se näky mikä on nähty Ruotsissa ja Suomessa, noin 100 traktoria parkkeerattu ajamaan omia alueellisia etuja muiden kustannuksella. Koskakohan maailman maanviljelijät alkavat vaatia etuja yhdessä, ei miljoonana eri yksikkönä joissa toisen voitto on toisen tappio.
Harjoittelupäivän jälkeen aloitetaan turnaus, vastustaja on juuttunut Länsi-Euroopan lumimyräkkään, joten peli siirtyy seuraavalle päivälle joka on turnauksen vapaapäivä. Järjestely sujuu ilman ongelmia, sillä Laszlo Nagy turnauksen järjestäjä on taatusti maailman paras tällä alalla.
Sitten alkaakin tylsä pelaaminen häviöasemissa, ja pitäisi jaksaa motivoida itseään voittamaan jotta turneessa olisi jotain mieltä. Voisihan sitä koittaa muitakin konsteja motivointiin kuten mielipuolinen hyökkäys, mutta valitsen tilanteeseen sopivan puuduttavan pelityylin, jonka osaan ja joka tuottaa pisteitä.
Vastustajilla on ajoittain varsin hyviä siirtoja, joskus jopa lähes voitettuja asemia, mutta suurmestarit eivät pelatessaan helposti taivukaan. Kun olen antanut vastustajan mieltyä asemaansa siinä määrin, että hänen usko voittoonsa on jo ollut varsin vakaa, ja häviön välttäminen varmaa, on aika iskeä. Vain yksi siirto muuttaa asemat ja minä istuskelen vaikka kuusi tuntia painostamassa vastuksen heikkoja alueita.
Alkukierrokset alkoivat tavanomaisesta poiketen vasta kello viisi, tuntia tavallista myöhemmin. Syynä oli muutaman lahjakkaan unkarilaisen harjoittelu pelisalissa. Pelaajien taso oli ihan kohtuullinen ja heitä oli paljon. Keskiarvo lienee ollut reilu 2600, kun kaikki Unkarin huippujuniorit olivat paikalla, ja vanhemmasta polvesta mainittakoon nyt vaikka Judit Polgar.
Kokemuksesta on hyötyä, ja tiedän juuri mitä tehdä kutakin vastustajaa vastaan. En tee yleistä virhettä pelata nappuloita vastaan. Vaan menen suoraan asiaan ja otan kohteeksi vastustajan. Ajan hänet aina tilanteeseen jossa hän ei taatusti viihdy, ja pisteiden saantimahdollisuus onkin varsin hyvä. Niitä myös tulee.
Pelien lomassa vierailen kirjakaupoissa, joissa on hämmästyttävän hyviä kirjoja, ostan kirjoja vajaan kolmen tuhannen sivun edestä ja ehdin kahdessa viikossa lukea niistä noin tuhat. Shakkiin ei pelien lisäksi juuri jää aikaa, muttei turnauksissa shakkia tarvitsekaan, pelitaito on jo valmiina.
Turnauksen loppupuolella vierailen eläintarhassa, senkin hinnat ovat nousseet hämmästyttävän paljon. Mutta tungos on silti ennennäkemätön, ilmeisesti elintaso on EU:n siivittämänä kipuamassa kohti pohjoismaisia standardeja. Lisänä viime vuosiin on jättimäinen akvaario-luola.
Turnauksen loppupuolella täytyy varmistaa hyvä tulos, sekä yrittää poimia pisteitä samalla. Ei mitenkään helppoa. Saan ikäväkseni huomata, että GM-ehdokas pystyy pitelemään mustilla tasapelin, mutta toisaalta säilytän tuntuvan edun häneen joka on minun ainut turnausvoiton uhkaaja. Loppukierroksilla yritys on vahvaa, mutta osaamisen lisäksi ei tilanne pysy tarpeeksi hyvin hallinnassa, ja missaan puoli pistettä lopullisessa tuloksesta. Vertailuvoitto ja kelpo tulos.
Täältä suuntaan kohti Irlantia, hyvin sumuista sellaista.