HEIKKI KALLIO |
||
Normaalin lämpötilan omaava Kuuba on tunnettu kovista turnauksistaan, hyvä syy siis käydä siellä. Lentokentällä ollaan vastassa, ja normaalin puolin tunnin odottelun jälkeen saadaan laukut, ja tunnetusti toimiva kommunismisysteemi auttaa suurmestarin lentämällä kaikkien epätarpeellisten tullidraamojen ohi. Sitten mennäänkin hotellille ja saadaan nähdä osa pelaajista, paikallisten supernuorten lisäksi ainakin Ivanchuk näyttää vaivautuneen paikalle.
Parit arvotaan elite-ryhmään illalla, ja muihin seuraavana aamuna. Koska muiden ryhmien arvonta suoritetaan siten, että otetaan drinkkilasin alla oleva numero on myös muita pelaajia kärkkymässä apajilla. Pelit alkavat pian, ja siitä syystä drinkkilasit jäävät rauhaa, kenties vähän maistetaan. Neuris Nälkäinen aloittaa turnauksen kumoamalla koko lasin tyhjäksi, vaikkei hän edes kuulu näihin ryhmiin.
Sitten aletaankin pelaamaan. Valitsen taas aivan oikein varioida avauksia niin paljon kuin mahdollista, ja mietin vain ensimmäisen siirron pelistä, muu valmistautuminen olisikin hölmöä. Alku onkin varsin hankalaa, mutta kuittaan sen viidellä peräkkäisellä voitolla. Tämä todistaa jälleen yhden ajatuspelien tärkeimmistä turnauskestävyyden elementeistä, ja se on henkisesti kasassa pysyminen, hirvittävän monet pelaajat olisivat jatkaneet syöksykierrettä.
Lopputurnaus meneekin sitten hiljaisemmissa merkeissä, aamiainen-lounas-peli-illallinen ja mitä ikinä keksiikään. Kaikki on järjestetty ilmaiseksi tietysti, turisteille hintataso on Suomen luokkaa.
Kun loppu häämöttää olen varsin lähellä päätyä mitaleille, ja vastaan tulee kinkkistä eeneljää pelaava Zambrana. Jatkan strategiani mukaan ja mietin vain ensimmäistä siirtoa, käyn läpi c5, e5, e6, d6, g6, Rf6, c6, mutta mikään ei tunnu toimivan, sitten ajattelen siirtoa Rc6, mutta lopulta päädyn että ehkä b6 on paras. Pelilaudan ääressä teen lopullisen päätöksen ja päätän myös pelata näin. Valkea saa varsin suuren edun, mutta pystyn voimalla estämään sen, eihän siinä tarvita kuin yksi pieni virhe, ja olenkin jo mukavasti niskan päällä. Ilman viiden tunnin analysoimista on mahdotonta sanoa kuinka lähellä voittoa tilanne oli, mutta varsin lähellä kuitenkin.
Sitten varmistankin vain hyvän loppusijoituksen joka on kolmas, on aika jatkaa Kuuban sisämaahan.
Tämä matka alkaa noin 50-vuotta vanhalla bussilla, kenties vanhemmalla. Kuubassa pätee sääntö jos bussi lähtee 9:00 voit tulla 9:30 ja bussi on silti odottamassa. Toimiva systeemi siis. Eipä aikaakaan niin yhdentoista maissa pääsemme nytkäyttämään reilut 75 000 elopistettä liikkeelle, ja kierreltyämme pitkin Havannaa pääsemme moottoritielle, matkassa on myös yksi Saksalainen suurmestarijänis.
Che Guevaran kotikaupunkin näyttää miellyttävämmältä kuin pari vuotta sitten. Sama kaava pätee kaiken suhteen, teeveestä näkyy Roland Garrosin lisäksi myös Texas Hold'emin MM-turnaus.
Alan jopa ajoittain pitää paikallisesta ruuasta, kun huomaan että normaalisti nutturalla oleva tarjoilijan tukka onkin pitkällä poninhäntä muodolla. Lyön mielessäni 100,000,000 euroa vetoa mitä Diego Floristi tekee, ja arvaahan sen kun tarjoilija mainitsee, että 'OYE!'
Turnauksessa tulee loppupuolella yksi pahemman luokan strategiavirhe, joka vie kaiken turnausmanoveerausmahdollisuudet pois. Varmistan vain 2500 lukemat ja aloitan matkan Havannan lentokentälle. Matka taitetaan hulppeasti Ladan kyydissä, koko reilut kolme tuntia.