HEIKKI KALLIO |
||
Totuus tekee kipeää
Euroopan kiertue
Armeijan jälkeen olivat harjoitukset pyörähtäneet jälleen tehokkaasti käyntiin, joten lähdin kolmen kuukauden yhtäjaksoiselle matkalle ympäri Eurooppaa. Ensin Hampuriin josta Budapestiin, ja lopuksi Kreikkaan. IM-tuloksia tarttui matkalla, ja se titteli olikin lähinnä muodollisuus. Kansainvälisten kontaktien määrä kipusi jo verrattain korkealle. Suurin oppi tuli matkustamisesta. Matkatavaroiden valinta, ruokapaikkojen valinta, yöpymispaikat ja monia muita asioita joita ei osannut niin hyvin kuin pitää, tuottivat hankaluuksia. Itselläni aina erittäin vahvana alueena ollut raha-asioiden hoito pysyi jotenkin hallinnassa. Vähälläkin pärjää jos osaa oikealla tavalla käyttää.
Uudet tavoitteet ja standardit
Tämän kiertueen jälkeen oli aika jättää viikonlopputurnaukset pois ohjelmistosta, niissä oli mahdotonta saada minkäänlaista tasonnousua aikaan, eikä shakkia voi Suomessa pelata rahan takia. Sitten minua kyseltiin shakki-net turnaukseen. En ollut kovinkaan kiinnostunut ottamaan askelta taaksepäin, mutta tulin miettineeksi että sinnehän voisi kutsua hyviä pelaajia ja saada hyvätasoinen turnaus aikaan. Pelaajia myös löytyi, keskiarvo olisi mennyt reippaasti yli 2500 ja osanottajissa olisi ollut mm. Radjabov, joka olisi vieläpä maksanut osanottomaksun. Sitten järjestäjät päättivät että koko idea tuhottaisiin, ja kategoria tiputettaisiin todella alas sekä suomalaisten määrää lisättäisiin. Tämä tarkoitti pelejä joista ei voisi oppia mitään, ajattelin että pidetään nyt yksi edes jonkintasoinen turnaus Suomessa. Kun kyse oli enää tunneista ennen kisan alkua minun maailmani romahdutettiin lopullisesti kun kategoriaa laskettiin vielä yhdellä, ja suomalaisten määrää lisättiin vielä yhdellä. Pelaaminen olisi ollut shakillinen itsemurha ja myöntäminen, että ylhäältä voidaan pakottaa alaspäin mitä tahansa, kuten kehitysmahdollisuuksien täysi poistaminen. Tämä sen takia, että yksi ulkomaalaispelaajista halusi osanottomaksun maksamisen sijasta, että hänelle maksetaan. Muilta pelaajilta oli osanottomaksut rahastettu jo kauan sitten.
Sitten sainkin kohdata aivan patologista valehtelua ja syyttämistä. Tälläinen ei sinänsä ole ongelma, koska jokaiselle menestyjälle ja mielipiteenilmaisijalle tupataan Suomessa keljuilemaan. Ja siihen tottuu. Lisäksi en kyennyt uskomaan, että suomalaiset pelaajat menisivät näin halpaan, eikä mitään vastaustarvetta tälläiseen ollut. Eikä sellainen nokittelu mihinkään johda, jos on jotain näytettävää niin näytetään se laudalla. Kävin kuitenkin reiluna miehenä tutkimassa tilanteen pelipaikalla, eikä muutosta ollut luvassa. Joten olin valmis paluumatkalle, kunnes hätääntyneen oloinen pelaaja pysäytti minut, ja jouduin odottamaan hänen pitkän pelinsä loppuun asti. Se oli lahjottu ja jouduin lainaamaan nelinumeroisen markkamäärän, jotta piste saataisiin maksetuksi. Osanottomaksuani ei kukaan edes harkinnut palautettavan.
Tulevat vuodet näyttivät sitten sen, että on todella tarpeen epäillä organisaattorin (ja muidenkin syyttelijöiden) kykyä järjelliseen toimintaan. Ensiksi minua syytetään ties mistä (eikä ostettua pistettä edes mainita), ja kuitenkin kutsutaan useita kertoja takaisin pelaamaan (en saanut yhtä tai kahta turnauskutsua, vaan useita tämän turnauksen jälkeen). Sitten kun tulevassa episodissa useat muut jäivät kisasta pois paljon lievemmillä syillä, ei kukaan syyttänyt heitä mistään. Kaiken huippu lienee se, että mainittu ulkomainen pelaaja päätyi organisaattorin seuraan pelaamaan liigapelejä. Hupaisinta lienee se, että tämän takia minut siirrettiin joukkueblixtien ykkösjoukkueesta kolmoseen, ja aloitin naureskelun viikkoa ennen kisoja, koska tiesin että voittaisimme sen. Näin myöskin kävi.
Kolmas taantuma
Lama tulee aina väistämättä, niin myös tasokehityksen pysähtyminen, jollei omaa loistavaa valmentajaa sekä itseään parempia vastuksia (tai vähintään yhtä hyviä). Kansainvälisiä pelejä riitti, mutta tilanne oli aivan uusi. Täytyi saada suoritusluku 2600-tasolle ja yli. Vanhat ohjeet, lisää harjoituksia ja pelejä pätivät tällöinkin, mutta matkat olivat varsin tyyriitä. Muutaman kerran pääsin tekemään hyvää jälkeä, mutta en GM-tulosta. Loppujen lopuksi oli tehtävä päätös, joko keksiä jotain muuta tai tulla suurmestariksi. Tein lopullisen vaatimuksen itselleni, joko GM-tulos seuraavan kolmen turnauksen aikana, tai shakki saisi jäädä pitkäksi aikaa.
Ensimmäinen GM-tulos
Kyseiset kolme turnausta alkoivat hyvin, mutta jäin ensimmäisessä aavistuksen verran tuloksessa. Toisessa missasin sen jo alkukierroksilla, ja se jäi sitten kolmannen varaan. Sitten oltiinkin taas Budapestissa, ja turnauksen harjoitukset rajoittuivat lähinnä kuntotreeneihin. Punnerruksia sun muuta, rento olo ja ajattelin lähinnä, että jos suuntaisi tämän jälkeen Brasiliaan. Ei minkäänlaisia huolia, eikä mitään pakkotavoitettakaan. Onnellista pelaajaa on kuitenkin erittäin vaikea voittaa, ja aloitin väkevästi voittosarjalla. Sitten jouduin tasapelien kouriin, kunnes sain viimeisen suurmestarivastustajan vastaani, ja voitolla oli mahdollisuus tehdä tulos. Tässä vaiheessa luulin tasapeli-voiton riittävän kahdesta viimeisestä, näin ei kuitenkaan ollut. Vastus oli varsin väkevä ja sai minut hyvin hankalaan asemaan. Sitkeyteni tuli jälleen turnauksen lopulla ratkaisevaksi tekijäksi, ja vastustaja joutui nielemään katkeran tappion. Reiluna jenkkinä hän tuli muiden onnittelijoiden viereen sanomaan, että 'taisteleminen siitä asemasta voittoon on todellisen suurmestarin temppu'. Olen nähnyt paljon pettyneitä silmiä, mutta hän oli todella halunnut voittaa sen pelin. Vastus poistui tummaan yöhön, ja minä poimin viimeiseltä kierrokseltakin pisteen.
GM-titteli
Nyt tiesin kuinka tulokset tehdään, pari missattua mahdollisuutta oli jo kaiken tästä opettanut. Alkukesästä olinkin aivan hirmuisessa kunnossa. Olin harjoitellut erittäin raskaalla neuvostoliittomenetelmällä, ja sekoittanut tähän mukaan tehokkaita kuntotreenejä. Cooperissa yli 3200m, minuutissa yli 60 etunojapunnerrusta siilitukkaisena elämäni kunnossa, ja valmiina tuhoamaan kaikki vastukset. Kun tuloksia tehdään niin pisteet tulevat sitten kaikki kerralla, ja niin niitä tulikin yksi toisensa jälkeen. Enkä lipsunut lopussakaan, se oli siinä, tulokset täynnä. Sitten vaan tuulettamaan kolmeksi vartiksi vuosien kovan työn tulosta. Muistan ikuisesti kuinka lähdin hotellista aamujunalle Belgradissa, ja hotellivirkailijan onnitteluiden tulva oli loputon, hän oli todella innoissaan koko sydämestään. Ei meillä ollut yhteistä kieltäkään, mutta 'bravo, bravissimo' toistot kaikuivat vielä pitkään kadulla kun olin jo matkalla takaisin Suomeen.
Viimeisen tuloksen ratkettua olin jo miettimässä kiitospuheita skaalalla, pääministeristä lemmikkikissaan. Pikkuhiljaa tuollaiset ideat haihtuivat, ja oli aika miettiä kuinka voisin pärjätä entistä paremmin. Fakta oli kuitenkin se, että venäjällä on yli 50 pelaajaa jotka osaavat samat jutut kuin minä. Olinhan harjoitellut samalla tavalla kuin he, huonommalla vastuksella tosin. Päädyin lopulta täysin hirviömäiseen yli 5,000-tunnin projektiin muuntaa pelityyliäni. Joukosta oli erotuttava, jotta pärjäisi tulevaisuudessa. Jonkun ajan päästä silloinnen SKSL-vpj. rupesi pauhaamaan, että ensimmäinen GM-tulos ei välttämättä pätisi. Tämä siitä huolimatta, että Nizzassa oli pidetty täysin laillinen kokous, jonka pohjalta kyseinen tulos olisi täysin virallinen. Tapaus oli aivan selvä tulos. Lopulta selvisi, että syy SKSL vpj:n eriävään mielipiteeseen oli se, että hän ei itse ollut tässä kokouksessa paikalla. Ne kommentit vaikuttivat sairaalloisen itsekeskeisiltä, mutta tulevina vuosina oli paljon lisää vastaavaa tulossa. Ja siitä sitten ensi kerralla...