HEIKKI KALLIO |
||
Totuus tekee kipeää
Shakkiammattilaisuutta
GM-Titteli takasi muutaman vuoden pelaamista jossain määrin siedettävällä hinnalla, matkat tosin maksoivat aikalailla. Ja siinähän sitä tuli reissattua Shanghait, Bermudat, Australiat sun muut Karibiat ja mitä niitä nyt olikaan. Samalla pääsi testaamaan uutta pelityyliä, joka sekin kehittyi koko ajan. Valitsin varsin kovan tien, jokainen matka oli sen tuhannen euroa, keskimäärin yli kuuden tunnin työpäiviä ilman ainuttakaan lomapäivää vuodessa, kaikkialla ruokaakaan ei voinut pitää syömiskelpoisena, ja olot olivat monissa paikoissa varsin kurjat. Vastus kovaa, ja pelejä loputtomiin. Se oli kuitenkin hyvää opiskelua, eikä vain shakkia varten. Neljä vuotta meni yllättävänkin nopeasti, mutta 5,000 tunnin projekti tuli valmiiksi. Tämän ansiosta kehitin aivan uuden ajattelutavan, josta on ollut huomattavaa hyötyä shakin ulkopuolellakin. Mielenkiintoista oli huomata, että yli 2700-pelaajien siirrot noudattavat näitä samoja ajatustekniikoita.
Valmennusta
Junioreiden auttamiseen minulla on kaksi syytä. Ensimmäinen on, että minua ei koskaan autettu millään tavalla, enkä halua muiden jäävän ilman tätä välttämätöntä apua. Toiseksi pidän ideasta, että osaisin opettaa siirtoja osaamattoman pelaajan maailman sadan parhaan joukkoon, alusta loppuun asti. Valmennusta ei voi antaa kuitenkaan ihan kenelle tahansa, niin jyrkästi ajatusmaailmat menevät ristiin joidenkin kanssa. Hyväksi tapaukseksi paljastui kuitenkin 2200-tasoinen Tomi Nybäck, jolle kerroin muutaman vuoden ajan kaiken minkä shakista tiedän. Kun havaittuja virheitä korjailtiin yksi toisensa jälkeen oli lopputulos 2550, ja siitä ylemmäs en ohjeita kykenekään antamaan. Kaksinpelien valmennuksessa on aina hyvä myös muistaa, että ansiot ovat pelaajan itsensä ja valmentaja on vain apuri. Joukkuepeleissä valmentajan ansiot voivat olla sitten vähän isommat. Valmennusprojektissa oli myös vähemmän vakava idea, että valmennettavasta tulisi Suomen ykkönen, ja minä pysyisin kakkosena koska muilta menisi kiinnostus kehittymiseen. Tämäkin suunnitelma toteutui, vieläpä pelottavan hyvin.
Maailma ei olekaan hyvä
Olin elellyt koko GM-titteliä edeltävän elämäni suurinpiirtein samanlaisessa tietoudessa kuin muutkin. Eivät asiat välttämättä hyvin ole, mutta kyllä niiden kanssa voi elää. Kun sain tietää SKSL-hallituksen toiminnasta, kaikki tämä muuttui. Hallitus kaatoi rahaa kärrykaupalla kankkulan kaivoon, ei tehnyt tai edes ehdottanut mitään oleellista ja kokoukset kuluivat huutamiseen, loputtomaan inttämiseen ja joidenkin osalta kellon vilkuiluun. Sitten heitin puhtaasti lonkalta, että kerätäänpä IM, WIM ja GM-pelaajilta nimet addressiin jossa vaaditaan parannuksia, ja uhataan boikotoida edustuskilpailuja jossei uudistuksia tule. Siinä innostuksissani ilmaisin kaiken tämän hyvinkin selvästi. Ja voi pyhä lehmä, että rupesi sisäpiirin tietoa virtaamaan. Minulle vuodettiin SKSL-hallituksen sisäisiä viestejä, ongelmia taloudesta, rahanpimitys ja väärinkäyttötietoja, jokaista SKSL-hallituksen kritisoijaa syrjittiin niin epäoikeudenmukaisella tavalla kuin vain keksittiin, aivan kaikkea mitä ei voisi kuvitellakaan. Ajallinen pituuskin tälle oli kolmisenkymmentä vuotta jonka sain näillä tiedoilla katettua. Ja se pelaajien määrä joka minua näin lähestyi, oli sekin järkyttävä, ei puhuttu yhdestä tai kahdesta, vaan kymmenistä. Ja muita kautta mukana olijoita oli niin paljon, että oli vaikea uskoa miten SKSL-hallitus jatkaa niin äärimmäisen huonolla kokoonpanolla. Sekä jälkeenpäin, että etukäteen on käynyt selväksi, että SKSL-hallitusta vastustavien kommenttien tekijä tuli olla juuri minä. Mikäli se olisi joku muu, veisi SKSL-hallitus kaikki mahdolliset tuet ja edut häneltä pois, tämän minä kestän muut eivät. Ja jos joku muu kestää, niin näyttäköön.
Mitä vastaan, minkä puolesta
Vastustamisen kohteet oli helppo löytää, ne olivat henkilöt SKSL-hallituksessa, ja heidän huono tapansa hoitaa asioita. Keskustelun ansiosta järjestettiin jopa kriisikokous, joka oli varsin hupaisa. Monien vuosikymmenten poliittisen kokemuksen omanneet hallituksen jäsenet eivät osanneet puolustautua paria kymmentä shakinpelaajaa vastaan, joista huomattava osa ei ollut ikinä ollut minkäänlaisessa kokouksessa. Tittelipelaajat saivatkin varsin nopeasti valtaosansa nimet dokumenttiin, jolla haluttiin ainakin yksi ukko potkittua SKSL-hallituksesta pihalle. Tämä plan-A kuitenkin meni myttyyn, kun useat allekirjoittaneet osallistuivat Suomi-Eesti matsiin, ja tekivät täten selväksi että he aikoivat vaan haukkua eivätkä purea. Ja vaikeahan se on mitään voittaa kun vain vastustaa jotain, eikä halua olla minkään asian puolesta. Sittemmin kehiteltiin jonkinlainen utuinen idea junioreiden ja viikonlopputurnausten puolesta. Juniorisanoma meni läpi, mutta ilmeisesti kerhot olivat hieman pihalla koko ideasta, kun eivät halunneet tulla mukaan.
Murhaajan silmät
Ihmisen silmistä näkee paljon, muistan köyhistä maista aika monta kärsivää ja onnetonta katsetta, silti ne eivät olleet mitään verrattuna SKSL-hallituksen jäsenten silmiin. Niistä näki selkeästi, että he olivat kuin viattoman ihmisen tappaneita. Itsekin tiesivät niin hirvittävää vääryyttä tekevän. Ja olihan se outoa kuunnella kuinka valehdeltiin niin törkeästi kuin olla ja voi. Saamissani vuodetuissa tiedoissa oltiin sitkeästi otettu joku kanta, ja sitten väitettiin täysin päinvastaista. Tai omattiin jotkut faktat jotka olivat kaikkien nähtävillä, ja silti intettiin päinvastoin. En tiedä oliko minun vaikeampaa kuunnella tätä, vai SKSL-hallituksen näin puhua.
Mitä ihmeen tyyppejä
Olen tavannut, ja nähnyt monenlaisia ihmiskohtaloita, mutta kaikkein äärimmäisimmät ilmiöt löytyvät aina kun on kyse minkäänlaisesta politiikasta. SKSL-hallituksesta löytyy esimerkiksi ukko, joka on vuosikymmenet inttänyt kaikkea mahdollista vastaan, eikä ikinä ehdottanut mitään uutta. Hänestä käytettiinkin vapaasti lausahduksia 'suuri hölmö' ja 'hänen perään mä en itke'. Yksi ääripää on sitten sellainen, joka ei ikinä ehdota mitään, ei tee mitään, eikä edes sano mitään, ja silti vaan jatkaa hallituksessa. SKSL-Sisäpiirillä toiminta olikin lähinnä kaiken mahdollisen itselle ottamista, ja kaikkien muiden syrjimistä.
Oli myös vähintäänkin outoa tavata nettihuutelijoita jotka täyttivät järjestäen seuraavat kohdat. 1.He olivat mielestään aina täysin oikeassa, ja kaikki muut aina täysin väärässä 2. Eivät olleet pelanneet shakkia sitten 80-luvun, eikä pelitasostakaan ollut mitään mainittavan arvoista 3. Omasivat monta nimimerkkiä kukin 4. Olivat pääkaupunkiseudulta SKSL-sisäpiirin kerhokavereita 5. Haukkuivat kaikkea mahdollista niin paljon kuin ikinä pystyivät. Mukaanlukien jopa vastakohdat, jos jokin oli liian pieni sitä haukuttiin, jos liian iso ei sekään kelvannut, jos jotain siltä väliltä, räksytys jatkui 6. Jos minä sain turnauksessa paljon pisteitä, mutta alhaisen suoritusluvun minut tuomittiin suoritusluvun mukaan. Jos sain vähän pisteitä mutta korkean suoritusluvun minut tuomittiin pisteiden mukaan. 7. Minua syytettiin liian vähäisestä pelaamisesta Suomessa, vaikka olen sen tuhat pitkää peliä Suomessa pelannut, hirmuisen monta kertaa enemmän kuin kaikki räksyttäjät yhteensä. 8. Kommentoivat kaikkia mahdollisia asioita absoluuttisen asiantuntevuuden tunnossaan. Siis puhtaasti negatiivinen voima, joilla ei ollut mitään hyvää tarjottavanaan. Oli aivan selvää, että heille ei kelvannut mikään. Kunhan koittivat pahaa oloaan purkaa. Ja näin se vaikuttaakin olleen, tälläiset tapaukset ovat niin pahasti epäonnistuneet elämässään, että heidän on pakko purkaa sisäistä silmitöntä raivoaan. Ja seinä on jo verillä, sen jälkeen käyttävät sitten nettipalstoja. Joku voisi pitää tälläisiä otuksia toiseksi typerimpänä ihmisluokkana, typerin on sitten se joka tälläisiä uskoo.
Systeemin opiskelua
Olin niin ymmälläni tästä kaikesta, että päätin ottaa selvää miten tämä systeemi oikein toimii. Ja siinä tulikin sitten otettua faktakirjoja käteen, ja luettua niitä sadan sivun päivävauhdilla. Aivan uusi aika oli koittanut, en sitä ennen shakkikirjoja lukuun ottamatta juuri mitään ollut lukenutkaan. Historiaa, elämänkertoja, kansalaisaktivistien raportteja, maailmankauppapolitiikkaa, EU-asiantuntemusta, lakikirjoja ja kaikkea mistä voisi oppia mikä tässä maailmassa mättää. Se kaikki selvitti minulle, että maailma on täynnä SKSL-hallituksen ja Pohjois-Korean kaltaisia diktatuureja. Pahin ongelma on se, että poliitikot ajattelevat omaa etua, eivätkä yhteistä etua. Eivätkä tavalliset ihmiset jaksa vaivata päätään edes sen verran, että äänestäisivät muutoksen puolesta, he eivät yksinkertaisesti ymmärrä. Monasti myös laajempi ymmärrys puuttuu, tuetaan loputonta talouskasvua vaikka se saastuttaisi maapallon elinkelvottomaksi. Sitten on monia valopilkkuja, jotka tekevät töitä kansalaisaktivisteina, ja pieninä tekoina yhteisen hyvän eteen. Monasti jopa aivan hirmuisina tuhansien, tai kymmenien tuhansien tuntien työpanoksina. Ilman palkkaa, paremman maailman puolesta.
Loputonta syrjintää
SKSL-hallitus on ainakin 80-luvulta asti syrjinyt niitä, jotka ilmaisevat hallituksen tekoja kritisoivia kommentteja. Vaikka kommentit ovat järjestäen olleet erinomaisia, ja tarpeellisia. Myös minä tiesin tämän, ja siitä huolimatta tein päätöksen jatkaa hyvän puolustajana pahaa vastaan. Tästä seurasi se, että SKSL-hallitus on tähän mennessä syrjinyt minua lähemmäs kymmenessä edustusvalinnassa. Ja se on ollut todella räikeää. Huvittavinta tässä on se, että nämä päätökset voi etukäteen päätellä. Muistan kuinka mainitsin hyvissä ajoin ennen 2003-PM-kisoja, että SKSL-hallitus tulee syrjimään minua, vaikka päätös lähettää minut oli jo tehty. Tätä pidettiin mahdottomana ideana sillä 'ei SKSL-hallitus voisi kesken SM-kisan päättää, että voittaja pääsisi PM-kisoihin, koska toisenlainen päätös oli jo virallisessa kokouksessa tehty'. Siitä huolimatta, juuri näin meneteltiin. Tiesin sen etukäteen, kuten monet muutkin edustusvalintapäätökset, jotka oli tieten tahtoen tehty minun syrjimisekseni. Tänä aikana oli varsin luontevaa tehdä myös päätös, etten loppuelämäni aikana tulisi pelaamaan samassa joukkueessa kenenkään epärehdillä tavalla edustuspaikkoja ottaneen pelaajan kanssa, ja se päätös pitää. Tässä syrjintäprosessissa on varsin ikävä puoli se, että siinä viedään Suomen menestysmahdollisuuksilta pohja pois, ilman minua on Suomen ihan turha toivoa minkäänlaista joukkuekisamenestystä.
Tulisiko muutos
Lopulta SKSL-hallituksesta saatiin enemmistö vaihdetuksi, ja kaikki näytti hetken siltä, että pelaajat voisivat keskittyä pelaamiseen. Se unelma oli kuitenkin yhdessä yössä poissa. Kaikki uudet jäsenet, jotka hallitukseen valittiin olivat vannoneet muutosta ja kritisoineet hallitusta. Sitten kun he pääsivät hallitukseen olivat kaikki lupaukset, ja puheet lähes täysin poissa. Ne asiat joita oli kritisoitu olivatkin nyt ylistyksen kohteita, ja tämä kuului samojen ihmisten suusta. Jäsenmäärän ja seurojen syöksykierre saisi jatkua, sisäpiiri tunkisi edelleen rahoja omiin taskuihinsa. Se äärimmäisen tuhoava voima tuntuu vielä jonkin aikaa jatkuvan, muttei loputtomiin. Onhan 35-vuotinen diktatuuri tehnyt sisäpiiriläisistä jo eläkeläisiä.
Ongelmat ja ratkaisut
Jos haluttaisiin hyvää aikaan, ruvettaisiin jäsenmäärää kasvattamaan, ja junioreita tosissaan valmentamaan. Tämä ei kuitenkaan SKSL-hallitukselle sovi, sillä heidän tavoite on omien etujensa maksimointi, johon kuuluu myös useiden hyvien asioiden syrjintä. Monet titteli- ja kerhopelaajat haluavat vain senkaltaista muutosta, josta he itse hyötyvät jotain. Ei se ole muutos eikä mikään. Lisäksi on kaksi miljoonan tonnin painoista kysymystä: Kuka tekee työt, ja kuka maksaa laskun? Harva jaksaa niitä kantaa.
Valmistuin ja sain palkan
Lopetin shakkipolitiikan ja keskusteluiden seuraamisen silloin kun Kokin häviö Kirzanille varmistui, saan kyllä hieman tietoja joitain tuttavia tavatessani, mutta ei keskusteluissa tai politiikassa ole mitään uutta näköpiirissä. Jokainen voi itse miettiä onko syytä osallistua, jossei mitään konkreettista saada aikaan, tai sitten todella tehdä jotain. Vaikka en tästä shakkipolitiikka-prosessista suoraan hyötynyt mitään, olen vihdoin oppinut miten systeemi toimii, ja tiedän miten maailmaa voi muuttaa. Shakkimatkat veivät 100,000 euroa lompakosta, mutta hieman yllättäen löysin pokerin, jossa hyvälle pelaajalle tuo summa tulee takaisin hujauksessa, ja pari mokomaa plussaa toisessa. Tästä kaikesta kiitos sille hirmuisen pitkälle prosessille, jonka tein pelityylini uudistamiseksi. Saavutin sen tietoisuuden, ja onnen tason jolla ihmisen on hyvä olla. Tulevaisuus näyttää niin kauniilta.
Loppuosassa vielä ajatuksia tulevaisuudesta, nykyisyydestä ja muusta sälästä.