HEIKKI KALLIO |
|
Monet ministerivalinnat eivät näytä johdattelevan demokraattisia tapoja lainkaan. Esimerkiksi ministeri Hannes Manninen tuskin pääsi eduskuntaan. Monet korkeiden suhteellisuuslukujen omaajat jäivät ilman ministerisalkkua, joka siirtyi alempien suhteellisuuslukujen omaajille.
Keskustan uusien valittujen äänimäärien keskiarvo oli 5510.8 (suhteellisuusluku 396.7), kun pudonneiden oli vain 3797.6 (288.4). Eli suhteellisuuslukujen mukaan lasketuissa vaaleissa olisi eduskuntaan päätynyt keskimääräisesti suuremman äänimäärän omaavia keskustalaisia.
Demareiden keskimääräiset luvut olivat: Uudet valitut 5283 (404.6), pudonneet 4610.2 (324.5). Tässäkin äänimäärien keskiarvon mukaan reilut 500 ääntä eroa.
Kokoomuksen uudet valitut: 4283.3 (329.8) pudonneet: 4218.0 (274.1). Äänimäärällinen ero ei ole niin suuri, mutta ottaen huomioon ketkä pääsivät ja ketkä eivät, on tilanne kääntynyt päälaelleen.
Vasemmiston kaksi uutta valittua: 4870 ja 3850 (357.2 ja 276.1). Tippunut 3911 (256.0). Tämäkin puhuu suhteellisuusluku-systeemin puolesta.
Vihreät: 2883 (194.3) 2598 (214.6) Vihreiden kannalta tuloksessa voi nähdä jonkinlaisen kauneusvirheen edellisiin. Tämäkin tulos näyttää tosin paremmalta kuin nykyisellä vaalitavalla valitut.
RKP: Nousijalla oli suurempi äänimäärä ja suhteellisuusluku kuin putoajalla, puhuu positiivisesti suhteellisuusluku-systeemin puolesta.
KD ja PS eivät omanneet tippuneita.
SKP ja Liberaalit saivat 2+1 läpi. SKP:n ääniharava pääsi läpi kuten pitääkin. Muut paikat jakautuivat hieman epätasaisemmin, mutta suurta äänimäärällistä eroa ei ollut. Sitäpaitsi viimeinen paikka menee kuitenkin sille joka jää muilta puolueilta jäljelle, joten sen analysoiminen ei tuota suurta muutosta.