HEIKKI KALLIO

1.Meillä on mahdollisuus tehdä niin paljon hyvää, niin pienillä ponnistuksilla koko ihmiskunnalle. Silti, kaikki tämä hyvä tuppaa juuttumaan siihen, ettei vallankipeitä poliitikkoja kiinnosta muu kuin omat edut. Se tarkoittaa sitä, että kaikki muut häviävät sisäpiirin hyötyessä. 

2.Nykymenoa vastustavien protestiliikkeiden alkuinnostus tahtoo hiipua heti, kun joku älypää keksii kysyä: Kuka tekee työt, ja kuka maksaa laskun? Puhumattakaan siitä, että mistä asian taakse löytyy enemmistö? Jotkut löytävät rahat ja tekijät, mutta heidänkin vallankumoustahto tapaa olla vain omien etujen tavoittelua. Ja mitäpä hyötyä vallankumouksesta on, jos se vain johtaa uusien eduntavoittelijoiden valtaantuloon. Siinä että vielä löytyy ihmisiä, jotka toimivat korvauksetta yhteisen hyvän eteen on jotain suurenmoista. 

3. Monet ovat kyllästyneet vaaleihin joissa toistuvat: Kaikki ne puheet joista ei seuraa mitään tekoja, kaikki ne lupaukset joiden täyttämiseen eivät mitkään rahat riitä, kaikki se kampanjointi asioiden puolesta joita vastaan sitten äänestetään ylhäältä tulleen käskyn takia. Vaihtoehdoilla olisi kysyntää. 

4. Me ihmiset tiedämme mitä pitäisi tehdä, silti epäonnistumme kerta toisensa jälkeen, kun emme voi mitään yksittäisille intressiajajille. Kun asia sotketaan politiikkaan, niin aina lukuisat eri tahot repivät sen silpuksi. Isojen päätösten vaikutukset näkyvät monesti vasta 20 vuoden päästä. Siis tämän päivän ongelmat johtuvat hyvin, hyvin usein niistä hölmöistä päätöksistä jotka tehtiin 20 vuotta sitten, ja huonolla tolalla olevien asioiden taivastelu ei juuri auta. Pientä ideantynkää saattaisi olla ruveta tekemään hyviä päätöksiä nyt, että parinkymmenen vuoden päästä asiat olisivat sitten mallillaan.

5. Päättäjät ovat maasta, kaupungista, liitosta ja muista päätäntäpaikoista riippumatta epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen. Joten vika täytyy olla meidän ihmisten ajattelumekanismeissa, jokin on pielessä järki+tunteet+alitajunta yhtälössä, jossa ensivaikutelman ei saisi antaa hämätä, mutta näin se kuitenkin tekee. Juuri kukaan ei uskalla myöntää olevansa väärässä, koska pelkäisi menettävänsä vaikutusmahdollisuutensa, ja kannatuksensa.

6. Ihmiskunnan historia on täynnä huonoja toimintatapoja, ja virheitä. Mutta mistään ei näytä löytyvän tahoa, joka kykenisi myöntämään virheensä. Ei presidentti, ei hallitus, ei mikään kansalaisjärjestö tai kansanedustaja. Irakin sotaa ei myönnetä virheeksi, saastuttavaa yksityisautoilua ei myönnetä huonoksi. Mutta minkä takia Bushin pitäisi myöntää olleensa väärässä Irakin suhteen, kun ei kukaan muukaan myönnä mitään virhettä? Aina vain syytetään jotain toista tahoa omista virheistä. Ja annetaan virheiden moninkertaistua sen sijaan että niitä korjattaisiin, tai edes ajateltaisiin ennaltaehkäistä.

7. Talouspolitiikassa oikeistoa ja vasemmistoa on pidetty toistensa vaihtoehtoina, mutta ne molemmat ovat ihan yhtä huonoja. Molemmat vievät meiltä ostovoiman, ja syöksevät kansan lamaan.

8. Demokratia on hyvä asia, mutta silti moni demokratian nimiinkin vannova sitä vastustaa. Kun toisenlaisia mielipiteitä ei millään haluta edes kuunnella on kyseessä diktatuuri.

9. Poliitikot on painostettu miellyttämään kaikkia, kaikesta pitäisi tietää kaikki. Ja mikäli ei tiedä niin ääniä ei tule. Ei ihme että vastaukset ovat ympäripyöreää munkkilatinaa. Virheitähän ei osata myöntää, ja siksi mitään selkeää vastausta ei haluta antaa.

10. Puheenvuorojen esittämisen tarkoitus on saatava ytimekkääksi, lyhyeksi ja tärkeysjärjestyksessä tehdyiksi. Täten keskustelua jaksetaan seurata, ja sillä on merkitystä.

11. Onko tässä mitään järkeä, kysyvät niin monet. Aikuiskiusattuja Nelson mandelaa ja Kastur Gandhia myöten, hänkin vasta kuolinvuoteellaan. Eikä kenelläkään ole mitään vastausta. Lähes jokainen hyvä poliitikko tietää mitä meidän pitäisi tehdä, tietää minkälainen maailma olisi kaikille hyvä, silti mitään ei tapahdu kun systeemi on niin mielipuolinen. Jostain silti löytyy niin monelle vaihtoehto jatkaa, mitä muutakaan he tekisivät.

12. Monille elämä oli hauskaa, mutta nyt sitä ei enää jakseta. Tyhjä ilme ihmisten silmissä kertoo raaistuneesta yhteiskunnasta. Tyhjä ilme, joka toivoo parempaa. Politiikka ei monia kiinnosta, sen sijaan musavideoita katsotaan kymmeniä kertoja, jopa satoja. Miten musta joskus pikkusen tuntuu siltä, että poliitikkojen pitäis olla vähän hauskempia?

13. Lukuisat ihmiset kiinnostuvat yhteisistä asioista yleensä vasta silloin, kun ongelmia löytyy omalta kohdalta. Sitten kysytään neuvoa poliitikolta, jolla ei ole kuin ympäripyöreitä vastauksia, ja paljon kavereita joiden äänillä pääsi painelemaan erivärisiä nappeja ja puhumaan mukavia. Jos poliitikot hoitaisivat asiansa todella hyvin, niin mitään ongelmiahan ei olisi edes tullut.

14. Vaaleissa äänestetään oman kylän poikaa, mukavaa naista, hyvää jätkää tai teeveestä tuttua. Ja sitten monet ihmettelevät, että miten noin hyvä ehdokas sai noin vähän ääniä, ja noin hölmö noin paljon. Pahimmassa tapauksessa ihmiset passivoituvat, tai muuttavat mielipiteitä jolloin muutosten aikaansaanti on mahdollisesti entistäkin vaikeampaa.

15. Mikä kauheinta, osa kansasta ei uskalla äänestää vaihtoehtojen puolesta, koska pelkäävät hukkaavansa äänen kun kukaan vaihtoehdoista ei näytä omaavan läpimenomahdollisuuksia. Demokratiassa tulee kuitenkin aina voida äänestää parasta vaihtoehtoa, ja niinhän se on että mitä enemmän ääniä saa, sitä paremmin ne kuuluvat, pääsi läpi tai ei. Kyllähän läpipäässeet aina katsovat minkälaisilla ajatuksilla niitä ääniä tuli, että voivat sitten varmistaa jatkokauttansa.

16. Hyvän poliitikon tunnistaa hänen poliittisista avauksistaan, siis siitä mitä uutta annettavaa hänellä on tälle maailmalle. On hyvin hämmentävää miten ehdokas, jolla ei ole absoluuttisesti edes mitään uutta ehdotettavaa pääsee vaaleista läpi. Se tekee todella kipeää kun ensimmäistä kertaa tälläistä näkee, ja muutama seuraavakin on kova isku kasvoille. Samapa tuo, ei hän tule saamaan yhtään mitään aikaiseksi niillä äänillä, kun ei minkään asia puolesta olekaan. Kunhan saa yhteiskunnan varoja, keskusteluaikaa ja pari sadattelevaa äänestäjää.

17.Vaalilupauksia on kuultu loputtomiin, ja harvinaisen usein niin, että ne samat lupaukset kuullaan vaaleista toiseen. Niille ei vain tehdä mitään. Voi olla jopa juuri siitä syystä, että sen takia ne hyvät lupaukset voitaisiin tehdä yhä uudestaan. Monen ehdokkaan tavoite on vain saada ääniä, ja valtaa eikä niinkään minkäänlaisia ratkaisuja. 

18. Monet poliitikot vain vastustavat kaikkea eivätkä ole minkään puolesta. Tälläinen tapaus haluaa vain tuhota, eikä rakentaa. Tai jos poliitikko vastustaa kaikkea uutta, ja puolustaa kaikkea vanhaa, niin ei mikään onnistu. He haluavat vain purkaa, eivät rakentaa mitään. Miten ihmeessä sellaisellakin lähestymistavalla saadaan huikeita määriä ääniä.

19. Ihmiset ovat historiallisesti varsin konservatiiveja, eivätkä halua muutoksia siitä koettujen vaivojen takia, vaikka se olisi vain pelko eikä mitään vaivoja ikinä tulisikaan. Mutta ei nykymaailmassa ole mitään hyötyä tehdä vain vastustavia mielipiteenilmaisuja, vaan on välttämätöntä olla jonkin asian puolestakin. Sitten voidaan vertailla minkälaisista vaihtoehdoista valitaan, ja kuinka hyvää.

20. Kaukonäköisyydestä ei kovin montaa päättäjää olla syytetty. Useimmiten päättäjien näkökenttä sulkeutuu viimeistään oman vaalikauden loppuessa. Ja vaikeahan se on mitään päätöksiä tehdä, kun joka kulman takaa löytyy jonkinlaisia vaaleja, joissa intressipiirit rankaisevat armotta jos kansan tahtoon vastataan. Ilmastonmuutoskysymyksessä tärkeimmältä vaikuttaa äänten ja sympatioiden kalastelu, kuin se että sille tehtäisiin jotain. Elinikää pitemmältä vaikuttava prosessi ei näytä muuta ansaitsevankaan.

21. Päätöksissä on perinteisesti pohdittu onko tehtävä ratkaisu hyvä vai huono, ja sitten koitettu valita jotain. Tämä ei kuitenkaan ole oikea lähestymistapa, vaan hyvän päätöksentekijän tulee vertailla vaihtoehtoja, ja valita niistä paras.

22.Useiden valtioiden, ja hallitusten velka on hirvittävän suuri. Pääsyynä siihen ovat edesvastuuttomat päättäjät, jotka ovat luvanneet kaikenlaista kivaa kavereilleen muiden jäädessä nuolemaan näppejään. Kun varoja luvataan mihin tahansa, niin olisi vähintäänkin kohtuullinen pyyntö, että esittäjä osoittaisi mistä tarvittavat varat saadaan. 

23.Jos ihmiset saavat saman palkan, tekivät kuinka vähän työtä tahansa, ja kuinka huonosti tahansa, niin ei kukaan tee mitään. Vasemmistolaisuus ei toimi. Esimerkiksi valtion rautatiet, eivät ne pärjää kilpailussa auto-, ja lentokoneteollisuudelle.

24.Joukkoliikenne on luvattoman huonossa tilassa, ja vielä kehdataan puhua ilmastonmuutoksen huomioimisesta. Poliitikot tuppaavat kulkemaan lentokoneella, omalla autolla tai suorilla junayhteyksillä. Eivät he ole käyneet syrjäkylissä -30 asteen pakkasissa odottamassa tuntikaupalla seuraavaa bussia. Muutos on kuitenkin pakko saada aikaan, vaikka hyödyt eivät juuri omalla vaalikaudella näkyisikään.

25. Bensaa ei riitä loputtomiin, varsinkaan silloin kun kiinalaiset ja intialaiset haluavat sitä yhtä paljon kuin suomalaiset. On aika valmistautua tuohon, ja muuttaa kaupunkeihin joissa ei tarvitse syrjäkylien välimatkoista välittää. Mieluiten rakentaa niistä korkeita, ja tiiviitä jotta matkat ovat mahdollisimman lyhyet. Parempi tajuta tämä nyt, kuin vasta silloin kun bensan hinta on moninkertaistunut kasvavan kysynnän takia.

26.Byrokratia on ollut monasti vain yhteiskunnan jarru, eikä sen tasoittava ja oikeudenmukaistava elementti joksi se on tarkoitettu. Henkilöbyrokratia voi viedä yksittäisten liittojen talousbudjeteista suurimman osan, ja kunnissa se lohkaisee aivan liian suuren osan. Miksi emme siis yhdistäisi kuntia, ja keventäisi henkilöbyrokratiaa. 

27.Jotkin asiat ovat kuitenkin menneet eteenpäin, ja kenties parhaana esimerkkinä Euroopan Unioni. Nyt Euroopassa asiat luistavat kun ei ole useaa kymmentä erilaista tahoa vetämässä kärryjä jokainen omaan suuntaan. Ensin pääsimme eroon sodista, sitten taloutta kyettiin parantamaan, ja nyttemmin myös ihmisoikeuskysymykset ja ympäristöasiat on alettu huomioida. Sellaiset asiat kuin yli kaksi miljardia nälkäistä kapitalismin oppinutta aasialaista on moni eurooppalainen jättänyt huomiotta. Kun koko maailma haluaa saavuttaa eurooppalaisen elintason, eikä ilmastonmuutos enää saastuttavaa lisäkulutusta salli, niin tarkoittaahan se sitä että eurooppalaisten on tällä menolla sopeuduttava muutokseen.  Rakentakaamme siis yhteistä Eurooppaa, yhteiselle menestykselle.

28.Kansainvälinen yhteistyö on monasti ainut mahdollisuus. Saasteet, ihmisoikeusrikkomukset, veroparatiisit ja monet muut asiat eivät tunne rajoja. Ei edes roskasähköpostien lähettäjiä saada vastuuseen, kun kansainväliset säännöt puuttuvat. Ja miksi ne puuttuvat? Varmaankin siksi, että jokainen maa haluaa tehdä hyvää vain itselleen. Jokainen yritys hyvää vain itselleen. Tässähän pitäisi tehdä kompromisseja, tai muita asioita jotka eivät loputtoman itsekeskeisyyden maailmaan sovi.

29.Sananvapautta on rajattu. Oli se sitten valtion, tai sponsorin määräys joka laittaa sanat urheilijan suuhun. Ei vain se mitä me sanomme, vaan myös se minkä me kuulemme on hyvin tarkasti päättäjien rajaamaa.

30.Suomi pärjää kansainvälisellä yhteistyöllä, sillä tarvitsemme niin paljon ulkomaisia tuotteita ja osaamista. Harvapa pärjäisi ilman hedelmiä, öljyä, kahvia, elektroniikkaa, viihdettä ja muuta joka on pääosin ulkomailla tuotettua. Siksi meidän pitää olla täysin rinnoin rakentamassa globaalia maailmaa meidän kaikkien eduksi.

31.Ilmastonmuutos on käynnissä, ja uhkakuvat todellisia. Silti lyhytnäköisyys, ja omanedun tavoittelu estää päättäjiä puuttumasta tähän. Auto-, sekä lentokoneteollisuus ovat niin voimakkaita, ja muutokset oman valtakauden jälkeisiä, ettei päättäjien huomio tähän jaksa kohdistua. Vaaleissa huolestumista tietysti esitetään, jotta ehdokas saisi mahdollisimman paljon ääniä. Tämän ongelman ratkaisuun auttavat vain konkreettiset teot. Ainakaan vielä niitä ei ole nähty.

32.Konkreettiset teot puuttuvat, koska kykyä niiden tekoon ei ole. Päättäjien tavoitehan on saada mahdollisimman paljon ääniä sekä valtaa, eikä tehdä mahdollisimman paljon tulosta, tai edes omata selkeitä mielipiteitä. Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa on välttämätöntä saada liikennettä kiskoille, ja rajoittaa lentämistä sekä yksityisautoilua. Konkreettinen muutos on ainut tulos jolla on merkitystä, oli kyseessä mikä asia tahansa.

33.Nykymuotoinen talouskasvu on saastuttamassa koko maailman. On kauheaa nähdä puhetta loputtomasta talouskasvusta, jossa ei lainkaan huomioida sitä, ettei maailma kestä loputonta kulutusta ja saastuttamista. Ei varsinkaan kun miljardi kiinalaista haluaa moninkertaistaa kulutuksensa. Kestävän kehityksen keinoilla talouskasvu voi jatkua loputtomiin. Erityisen tärkeä keino tässäkin on ympäristöystävällinen internet.  

34.Yksittäinen ihminen haluaa menestyä, mutta olisiko yhteiskunnan aika siirtää miljardeja tienaavilta pieni siivu maailman nälänhädän poistamiseksi, tai olisiko järkevää ottaa enemmän vapaa-aikaa turhuuden ostamisen sijasta. Yksittäisen henkilön lahjoitus ei muutosta tee, sillä kukaan ei seuraa esimerkkiä, ja yleensähän ihmiselle ei mikään riitä, ei edes sata miljardia euroa. Siksi yhteiskunnan on tehtävä säännöt jotka ohjaavat kulutukselle välttämättömiä rajoja, sekä takaavat ihmisten perusoikeudet kaikkialla maailmassa. 

35. Esimerkkien näyttämistä on monien toimesta pyydetty, mutta yhden ihmisen esimerkkiä ei kukaan seuraa perässä. Maailman ohjaaminen kuuluukin aina lakeja säätävälle instituutiolle, kuten esimerkiksi eduskunnalle. Ilmeisesti on helpompi syyttää yksittäisiä ihmisiä, kuin pelottavan paljon valtaa omaavaa eduskuntaa.

36.Yksittäisen ihmisen mahdollisuudet, ja rohkeus vastustaa valtaapitäviä on todella vähissä. Kun Mugabe aloitti Murambatswina operaationsa, jossa ihmisten taloja tuhottiin surutta, ei vastaväitteitä juuri kuultu. Ne jotka kuultiin vaiettiin kuoliaaksi (kirjaimellisesti). Hallinnot ovat niin suuria, ja mahtavia etteivät yksittäiset ihmiset uskalla vastustaa niitä päättäjien koston pelossa. Tässä myös syy sille, miksi niin monet hallitukset haluavat pitää oppositioliikkeet hajallaan.

37.Kuka takaa että systeemi toimii. Ihmiset joutuvat syyttä syrjityiksi, vankilaan, kidutetuiksi tai jopa murhatuiksi, koska vastustivat korruptoituneita päättäjiä. Oikeus on aina päättäjien puolella, sillä hehän ovat lait tehneet. Tuomituista liian suuri osa on tuomittu vain sen takia, että asettuivat poikkiteloin päättäjien kanssa. Päättäjät tietysti sanovat, että rehellisten ihmisten tulee noudattaa lakia. Siis korruptoituneiden päättäjien tekemää lakia.

38.Oikeus ja terrorismi ovat nekin katsojan silmässä. Suuryritysten, ja vanhojen puolueiden pauloissa oleva länsimaiden media pitää USA:n tekoja täysin oikeina, olivat ne kuinka hirveitä tahansa, oli niitä kuinka paljon tahansa. Ja kaikkea muuta terrorismina, jonka takia kuka tahansa voidaan pidättää missä tahansa, ja viedä kidutettavaksi kuinka pitkäksi aikaa tahansa, koska tahansa ja minne tahansa.

39.Kansankahlitsemisessa media on kehittynyt virtuoosimaiseksi taituriksi. Siis se valtamedia jonka muutamat vanhat valkoiset bisnesintresseihin, suuryrityksiin ja vanhoihin puolueisiin kytkeytyneet miehet omistavat. Ihmiset itkevät, nauravat, kokevat myötätuntoa, uskovat ja syövät pajunköyttä juuri kuten valtamedia heidät valjastaa tekemään. Mielenkiinto ohjataan tärkeistä asioista pois korostamalla kaikenlaista hömppää, kuten julkkiksia ja heidän tekojaan eikä kansan hyvinvointia.

40.Voiko rahan valtaa enää vastustaa. Kysymys tulee välttämättäkin mieleen, kun hurrikaanin runtelemassa kaupungissa ihmiset nääntyvät nälkään, ja heitä kielletään ryöstelemästä kauppoja ampumisen uhalla. Siis kauppojen pilaantuvia ruokia ei saa syödä, koska miljardiyritykset kokevat menettävänsä siitä jotain. Ei edes kuoleman kynnyksellä.

Meillä on mahdollisuus turvata kaikkien ihmisten perusoikeudet, ja kehittyä kestävällä tavalla. Joko me muutamme maailmaa, tai maailma muuttaa meitä. Vaihtoehto on olemassa. Kysymys kuuluu: Tahdotaanko me? Minä tahdon. 08.07.2008